Marsut

• Näin meidän marsulassa

Anton

• englannin crest, tricolor (lilac/golden/white)
• s. 8.2.2010
• kasvattaja Mia Laurila

Kun sain kovan marsukuumeen keväällä 2010, alkoi intensiivinen marsuja myytävänä -ilmoitusten selailu. Kun sitten törmäsin Antonin kuvaan ensimmäistä kertaa, välitön intuitiivinen ajatukseni oli, että tuossa on minun marsuni! Antonin väritys näytti silmääni todella kauniilta enkä tullut pettymään. Olen edelleen sitä mieltä, että lilac-golden-white on ehkä kaunein väriyhdistelmä mitä marsulla voi olla ja Antonilla sattuu vieläpä olemaan kaikkia noita värejä tasaisesti joka puolella.

Niinpä sitten Anton saapui keväällä 2010 luokseni yhdessä lähes samanikäisen Edwinin kanssa täyttäen sydämessäni vuosia olleen muutaman marsun mentävän aukon. Olin vallan ihastunut - ja olen toki edelleen - pikku marsupoikiini ja kesyttämisvaiheessa vietin tuntikausia tarjoillen Antonille ja Edwinille herkkuja. Anton osoittautui selkeästi kaveriaan ujommaksi tapaukseksi, mutta silti sain senkin lopulta tulemaan polvelleni syömään porkkanaa.

Jo hyvin varhain Anton osoittautui melkoiseksi pyllynpyörittäjäksi ja hurisijapojaksi, ja vielä tänäkin päivänä herra homomarsun vakiopuuhaa on jatkuva Edwinin kosiskelu. Monesti toisiin uroksiin kohdistuvat kosiskelueleet tarkoittavat marsuilla mahtailua, mutta minun nähdäkseni Antonin kohdalla ei ole koskaan ollut kyse siitä hyvin vähäisistä jännitteistä ja kahnauksista päätellen. Antonille Edwin vain yksinkertaisesti tuntuu olevan kaikki kaikki kaikessa - missä Edwin, siellä Anton hurisemassa lempeästi.

Edwin

• sk, tortoiseshell and white
• s. 22.2.2010
• kasvattaja Mia Laurila

Ensimmäisistä päivistä lähtien Edwin hämmästytti minua suurella rohkeudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan. Jo muutaman päivän kuluttua saapumisestaan tämä pikkukaveri tuli reippaasti syömään porkkanaa kädestä, eikä mennyt montakaan päivää kun se jo kiipesi herkun perässä polvelle ruokaa mussuttamaan. Myöskään Siiriä kohtaan Edwin ei missään vaiheessa oikeastaan ole osoittanut pelon merkkejä.

Vaikka Edwin selvästikään ei arastele minua tai muitakaan ihmisiä lainkaan, niin mikään sylimarsu se ei ensinkään ole. Päättäväisyyttä Eetusta löytyy vaikka muille jakaa, ja syyn täytyy olla aika hyvä jotta se viihtyisi sylissä pidempään. Kilttiä ja marsuihin ylettömän rauhallisesti suhtautuvaa Siiriä Edwin tuntuu pompottavan miten lystää (katso kuvasarja!) saattaen ihan pokkana ruveta esimerkiksi jyrsimään Siiri-raukan tassuja...

Poikasena Edwin vaikutti temperamentiltaan hyvinkin vilkkaalta ja se piti popcornitusbileitä Antonin kanssa useita kertoja päivässä, mutta iän karttuessa herra on selvästi laiskistunut. Tyypillisimmin tämän pikku porsaan löytää häkistä joko syömästä tai sitten loikoilemasta jalat oikosenaan riippumatosta tai pesämökin päältä.

Kiinnittäkääpä muuten huomiota Edwinin hauskaan väritykseen! Esittelyssä on aina muistettava näyttää kuva Edwinin molemmilta puolilta, sillä muutoin toista puolta voisi luulla eri marsuksi. Edwinin oikea puoli on kovin mustavalkovoittoinen, oikea puolestaan tuo mieleen brindlen.